marsuista tietoa suomeksi suomalaisille

Kastrointi

Kastrointi uroksilla tarkoittaa lisääntymiskyvyn loppumista. Se ei välttämättä vaikuta häkkikaverien keskinäisiin suhteisiin, eikä yleensä auta konfliktitilanteissa, mutta toki poikkeuksiakin on.

Marsun kastraation hyödyt saadaan parhaimmaksi, kun uros ei tule kenenkään toisen uroksen kanssa toimeen, eikä naaraan kanssa haluta enään poikasia. Tällöin kastroitu uros tulee lähes poikkeuksetta toimeen naaraan kanssa ilman poikueiden vaaraa.

Kastroinnin voi tehdä kaiken ikäisille uroksille, mutta eläinlääkärit usein haluavat marsun olevan hieman varttuneempi. Marsun hormonitoiminta vaikuttaa kuitenkin kasvuiän kehitykseen. Usein monella lääkäriasemalla on 6kk alaikäraja, mutta tätä kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriltä. Yläikäraja taas kulkee käsikädessä marsun kunnon kanssa. Tästäkin kuulee 4v ikärajaa, joskin jotkut marsut ovat vanhempanakin vielä hyvässä kunnossa. Ja onkin yksilökohtaista minkä ikäinen marsu kannattaa vielä kastroida. Mitä vanhempi marsu, sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä miettiä, kuinka pitkään kastraatiosta on hyötyä. Leikkaus on kuitenkin aina riski. Mutta jos marsu on vielä hyväkuntoinen, siitä ei ikinä tiedä jos elääkin vaikka 7-vuotiaaksi, niin neljävuotiaalla uroksella voi uudesta naaraskaverista olla iloa vielä vuosia. Asiaa kannattaa aina käsitellä tapauskohtaisesti.

Varoaika kastroinnin jälkeen, eli aika, jolloin uros tulisi pitää erossa naarasta, on vähintään 3 viikkoa, mieluiten 4. Siittiöit ovat lisääntymiskykyisiä vielä pari viikkoa kastroinnin jälkeen, vaikka marsu ei uusia enään tuottaisikaan.

Kastroinnin riskinä on, että kastraatiohaava tulehtuu ja aiheuttaa paiseen tai tulehduksen. Turvotuskin on suhteellisen normaalia, mutta jos haava punoittaa ja on kuuma, tai näyttää, että marsu kasvattaa uuden kiveksen on silloin syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Paha turvotus, joka voi näyttää siltä, että marsu on kasvattanut uuden kiveksen yleensä viittaa siihen, että marsu on kehittänyt paiseen leikkaushaavasta. Jos tilanne on tämä, kannattaa tunnustella tuntuuko kiveksen sisällä kovaa palluraa, joka voisi viitata paiseeseen. Kaikissa epämääräisissä oireissa olisi hyvä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Tulehdukset ja paiseet ovat hoidettavissa, yleensä parantumisennuste niistä on hyvä.

Kastroitumarsu elää todennäköisesti hyvän stressittömän elämän. Varsinkin naaraan ja kastroidun uroksen pari on hyvin onnellinen yhdistelmä. Kun vanhemmalta urokselta kuolee kaveri, kahden aikuisen uroksen yhdistäminen ei yleensä toimi, poikasen yhdistäessä aikuiseen urokseen toimeentuloprosentti on n.80%, mutta toisen ollessa nuorempi poikaseen voi joutua sitoutumaan seuraavaksi 8:ksi vuodeksi. Jos toiveissa on marsukierteen katkaisu voi olla hyvin järkevää harkita uroksen kastrointia, jonka jälkeen sille voi hankkia kaveriksi suurinpiirtein samanikäisen naaraan ja ovat varmasti onnellinen pari. Kastroitua urosta voi myös käyttää rauhoittamaan isompia naaraslaumoja, joissa on monesti välien selvittelyä.

Leikkauksen jälkeen marsu tulee pitää mahdollisimman puhtaalla alustalla. Alle kannattaa laittaa pyyhe tai joku muu mahdollisimman puhtaana pysyvä alusta, jota vaihdetaan 2-4 kertaa päivässä. Leikkaushaavoja hoidetaan eläinlääkärin ohjeen mukaisesti. Haavojen ympäristöä voi joutua puhdistamaan varovaisesti, mutta on syytä välttää, että tikit tai ruvet eivät irtoa, koska ruvet suojaavat, ettei haavaan mene bakteereita. Noudata siis hoidossa eläinlääkäriltä saatuja ohjeita. Normaalille kuivikkeelle marsun voi siirtää tikkien poiston jälkeen.

Päiväkirja:

Kasvattajana pidän isompaa naaraslaumaa aitauksessa, jossa lauman vahtijana, “poliisina”, on toiminut eunukki, eli kastroitu uros. Olen huomannut, että isommassa naaraslaumassa on välillä eripuraa kiiman sattuessa tai kasvatustyön takia lauman hierargian muuttuessa, kun lauman asukkaat vaihtuvat. Laumaan muuttaa jatkuvasti uusia naaraita, jolloin yhdistäminen on helpompaa, kun laumassa on kastroitu uros.

Edellinen eunukki alkoi käydä vanhaksi. Naarailla ilmestyi pienoisia tappelunjälkiä ja “Supereunukki” alkoi olla sen verran vanha ja alkoi laihtumaan sekä laiskistumaan työssään. Laitoin Facebookiin etsintäilmoituksia huonokäytöksisestä nuoresta urosmarsusta. Kaikista kun ei ole tähän tehtävään. Olen aiemmin kastroinut nössömpiä marsuja, eivätkä ne ole pärjänneet tehtävässä, mutta heilläkin on kasvatuksessa tehtävä jonkilaisina kätilöinä.

Eteeni osui nuori, vajaa vuoden ikäinen abessinialainen, joka oli nyt jo toisessa kodissaan, eikä oikein tullut kenenkään kanssa toimeen sielläkään. Sovin noutopäivän ja jo sitä seuraavalle päivälle kastraatioajan Eläinlääkäri Johanna Rauliolle, koska tiedän hänen käyttävän jyrsijöille sopivampia nukutusmenetelmiä.

“Hirmulisko”

Ristin poitsun uudelleen Hirmuliskoksi. Vuoden ikäinen poitsu tuntui ensisilmäyksellä abymaiselta, eli temperamenttiselta ei niin pahansuovalta. Antoi käsitellä, mutta viihtyy ennemmin omissa oloissaan. Omapäinen kaveri. Vähän epäilys luonteen kovuudesta kävi mielessä, mutta saattoi johtua ihan matkan aiheuttamasta väsymyksestä, koska seuraavana päivänä Hirmulisko näytti todellisen luonteensa.

Seuraavana päivänä oli Hirmuliskon kastrointipäivä. Tuntui, kuin se olisi tiennyt tämän ja vääntelehti oikein kunnolla, kun laitoin kuljetuskoppaan pallinpoistoreissua varten. Puolen tunnin matkalle varasin porkkanaa sekä heinää. Boxissa oli puhdas pyyhe alla, jotta tuleva haava ei likaantuisi.

Leikkauspäivä klo 12:30

Jätin marsun hoitajalle, joka samantien punnitsi Hirmuliskon. 1060g. Sovimme noudon reilu tunnin päähän.

Leikkauspäivä klo 13:30

Kaupoissa oli tylsää hengailla. Menin ajoissa takaisin klinikalle. Ajattelin joutuvani istumaan hetken, mutta hoitaja pyysikin melkein samantien sisään, että kaikki oli jo valmista ja marsu on jo syönyt sekä kakkinut… siis tunnissa! Tai siis hitusen vajaassa.

Sovimme samantien tikkien poistoajan hoitajan kanssa parin viikon päähän. Vaikka kyseessä on sulavat tikit, ne saattavat aiheuttaa reaktioita pidemmän päälle. Hirmuliskoa piti seurata lämpimässä loppuillan. Sain myös kipulääke reseptin sekä monisivuisen hoito-ohjeen mukaan.

Leikkauspäivä klo 14

Kotona. Laitoin Hirmuliskon pyyhkeellä vuorattuun karanteenihäkkiin. Stressittömämpi ympäristö tekee nyt hyvää. Matkalla kotia kantokoppaan oli ilmestynyt pissat sekä iso läjä kakkaa, joten kaikki toimi, niinkuin kuuluu. Haavasta oli hitusen tihkunut verta pyyhkeelle, mutta mitään hälyttävää vuotoa ei ollut tapahtunut. Tästä hoitaja olikin varoitellut. Hirmulisko selkeästi tunsi itsensä runnelluksi ja kipeäksi. Varoin nostessa peräpäätä.

Koska Hirmulisko hieman valitteli illasta, annoin vielä kipulääkkeen ennen nukkumaanmenoa.

Päivä 1

Aamulla kaikki oli hyvin. Edellisen päivän porkkanaeväät olivat hävinneet yön aikana häkistä ja muutenkin ruokahalu näytti pysyneen hyvänä. Kipulääkkeen anto olikin nyt hankalaa. Piti ottaa oikea kunnon ote, ettei Hirmulisko peruuta pois sylistä, kun samalla tähtäilee hampaillaan sormille… Temperamenttia tältä marsulta ainakin löytyy ja sitä olin hakenutkin. Tässä vaiheessa kaikki epäilykset siitä, että olikohan tämä nyt oikea marsu tulevaan tehtävään, kaikkosivat.

Haava näytti todella siistiltä, eikä tihkunut enään verta. Tyhjät pallipussit näyttävät vain tyhjiltä. Ei minkäänlaista turvotusta. Iltakipulääkkeen kanssa jälleen tapeltiin. Kuvan ottokaan ei ollut ongelmatonta.

Päivä 2

Löydettiin aamusta sopiva lääkkeenantoasento. Aikamoista kiemurtelua Hirmuliskon käsittely vaatii. Nössörotuiset marsuni tykkäävät sylissä lepuutella päätään kainalossa. Ei tämä. Hänen täytyy nähdä kokoajan, mitä tapahtuu. Hyvähyvä.

Pallipussin takaosassa on pientä turvotusta. Päivän aikana se ei ainakaan mennyt pahemmaksi.

Kipuja ei selkeästikään ole, niinkuin oli heti leikkauksen jälkeen. 3 päivän kipulääkekuuri määrättiin, joten mennään sillä. Marsut kun herkästi piilottavat kipunsa.

Ja avustushenkilökunnan kanssa saatiin tältä päivältä hyvät kuvat tilanteesta… kuvat siis toisen päivän iltana.

Päivä 5

Hirmulisko päätti vetää toiselta puolelta tikin pois. Siisti rupi kuitenkin pitää leikkausjäljen hyvänä.

Päivä 10

Hirmuliskolta otettiin eläinlääkärin toimesta viimeinen paikalleen jäänyt tikki pois. Se oli operoinut itse muut pois jo itsekseen. Tikinreikien, sekä siistittyjen rupinen päälle laitettiin pihkaa estämään epäpuhtauksien pääsyn tuoreisiin reikiin. Leikkausjälki oli eläinlääkärinkin mielestä todella siisti.

4 viikkoa kastraatiosta

Annoin Hirmuliskon olla tähän asti ylhäisessä yksinäisyydessä omassa häkissä, jossa sai verkon läpi purista viereisen häkin naaraiden kanssa. Pari kertaa äijä pääsi murtautumaan häkistä naaraiden keskelle, mutta varoaikaa oli tuolloin kulunut jo 3 viikkoa, joten vahinkoa ei päässyt käymään. Leikkaushaava on nyt täydellisesti parantunut ja päästin poitsun nyt omaan naaraslaumaansa, eli haaremiin.

Hirmuliskon luonne on ehkä hitusen rauhoittunut kastroinnin jälkeen. Kääntely ja vääntely on jäänyt vähemmälle. Omaa tahtoa on juuri sopivasti, jotta tehtävä, johon Hirmulisko on hankittu, tulee tehdyksi varmasti ammattilaisen ottein.

Yhdistämispäivänä kastraatiojälkiä ei näkynyt enään laisinkaan.
Uuden marsulauman jäseniä Hirmuliskon kanssa. Oma haaremi odottaa!