Näin aluksi kerrottakoon, että tämä artikkeli perustuu vahvasti kirjottajan omiin näkemyksiin, ja asiasta voi olla eri ihmisillä erilaisia mielipiteitä, eikä tämäkään ole yksi ainut oikea absoluuttinen mielipide, mutta tässä yhden marsuharrastajan/kasvattajan näkemys asiasta.

Marsut ovat laumaeläimiä ja niitä tulisi olla vähintään kaksi. Vastuulliset kasvattajat eivät myy marsua yksineläjäksi, kuten ei myöskään moni eläinkauppa myy marsua yksineläjäksi. Joissain maissa, kuten sveitsissä, jopa laki kieltää marsujen yksinpitämisen sakon uhalla koska ovat laumaeläimiä. Kaveri onkin marsulla hyvin tärkeä, koska ihminen, hamsteri, koira, kissa eikä hevonenkaan puhu marsun kieltä. Jossain vaiheessa kumminkin tulee vääjäämättä tilanne kahden marsun omistajalle, että marsu jää yksin. Siinä tilanteessa omistajat yleensä miettivät joko marsusta luopumista tai uuden kaverin hankkimista. Ihanintahan olisi, jos marsu saisi jäädä tuttuun kotiin ja saisi sinne uuden kaverin.

Joskus tullaan kumminkin siihen tilanteeseen, että omistaja on miettinyt ettei halua enää jatkaa marsuilua näiden marsujen jälkeen. Uutta poikasta ottaessa pitäisi kumminkin miettiä, että siitä huolehtii mahdollisesti seuraavat 5-7 vuotta. Marsujen keskimääränen elinikä on 3-5 vuotta, mutta ne voi elää jopa 7-8vuotiaaksi, joten on hyvin vaikeaa sanoa, että kauan marsu elää vielä kaverin kuoltua. Jos marsu on vielä nuori, kun kaveri kuolee olisi sen tärkeää vielä saada uusi kaveri.

Kaverin kuoltua iskee paniikki, että uusi kaveri on saatava mahdollisimman pian, että marsu ei masennu ja kuole ikävään. Onneksi kumminkin tämä on harvinaista ja aikuinen reipas marsu pystyy odottamaan kaveria yleensä hetken. Monesti kasvattajilla urokset asuu yksin, koska niitä ei jatkuvasti voi laittaa uusien kavereiden kanssa ja niillekkin tulee välillä aikoja ilman kaveria. Toki marsuja on näkö- ja kuuloyhteyden päässä. Kerran törmäsin marsuun, joka ei oikeastikkaan kestänyt ollenkaan yksinoloa. Se oli vielä jalostusmarsu, joten jouduin suunnittelemaan sille naaraat, niin ettei se joutunut olemaan koskaan yksin. Paino laski heti yksin jäätyä 100-200g ja marsusta näki, ettei se syö. Mutta harva marsu masentuu hetken yksinolosta niin, että lakkaisi syömästä. Tämä oli selvästi poikkeustapaus ja kärsi hetkellisestä yksinäisyydestä enemmän, mitä marsut yleensä. Yleensä siitä ei ole haittaa, jos sopivan kaverin löytämiseen menee hetki. Parempi löytää se sopiva kaveri, kuin ottaa ensimmäinen mahdollisimman äkkiä saatava marsu kaveriksi, jos se ei tunnu oikealta, kyse on kumminki toisen pitkäaikaisesta elämänkumppanista. Pari kuukautta yksinoloa on kumminkin lyhyt aika koko marsun elämässä.

Joskus omistaja ei tiedä, mitä tehdä toisen kuoltua ja ajatukset voi olla hyvin sekavat, kun toinen marsu on juuri kuollut. Ensimmäinen reaktio on monesti myydä marsu. Jos omat ajatukset ovat hyvin sekavat kuoleman jälkeen, suosittelen että siirtää päätöksen tekemistä siihen asti, kun asia ei ole enää niin shokki. Kuten sanottu aikaisemmin aikuinen marsu monesti pärjää hetken yksin. Monesti tilanteesta toipuminen ja sen käsitteleminen muuttaa ajatuksia parhaasta ratkaisusta. Jos tuntuu, että ajatukset ovat sekavat heti marsun kuoltua, suosittelen että päättää, että nyt keskittyy tähän yhteen marsuun ja hellimään sitä. Ja sitten kuukauden päästä miettii mikä olisi oikea ratkaisu tilanteeseen. Marsut kyllä yleensä pärjäävät sen aikaa ja sitten ehtii miettimään mahdollista kaverin hankintaa tai luopumista. Parastahan marsulle olisi saada jäädä omaan kotiin tuttuun ympäristöön.

Jos marsu on naaras, sille käy kaveriksi toinen naaras, tai kastroitu uros. Poikasen kanssa yhdistäminen on lähes aina helppoa. Jos toivoo, että marsuista aika jättää mahdollisimman samaan aikaa, silloin olisi hankkia mahdollisimman samanikäinen kaveri. Mutta jos marsulla on ikää vasta pari vuotta, on vaikea sanoa kumpi elää kauemmin aikuinen vai poikanen. Aikuisen kanssa yhdistäminen vaatii monesti tilaa ainakin aluksi ja marsuilla saattaa olla yhdistettäessä uuteen kaveriin valtataistelua, joillakin pareilla kovemmat kuin toisilla. Alun kinastelujen jälkeen ne kumminkin tulevat yleensä toimeen. Toiset parit saattavat tulla toimeen suoraan ilman alun valtataisteluja, mutta toiset todallakin ajattavat ja antavat hammasta ensimmäiset päivät. Itse olen saanut yhdistettyä lähes aina aikuiset naaraat. Kastroidun uroksen kanssa yhdistäminen on yleensä helpompaa. Valmiiksi kastroituja uroksia ei kumminkaan ole yleensä saatavilla, joten silloin tulee olla itse valmis kastroimaan uros. Vanhempia naaraita löytyy monesti kodinvaihtajina, lisäksi voi kysyä olisiko jollakin kasvattajalla mahdollisesti sopivaa vanhempaa ylimääräistä tai jalostuksesta poistuvaa marsua. Sama pätee uroksille, jonka haluaisi kastroida naaraan kaveriksi.

Jos yksinjäänyt marsu on uros, niin on harvinaisempaa saada se hyväksymään toinen aikuinen uros. Joskus on hyvä tuuri ja tämä onnistuu, mutta todella useasti se on mahdotonta. Jos kumminkin aiot yhdistää aikuiseen urokseen silloin olisi hyvä kysellä jotain kasvattajalta, jolta löytyy eri luonteisia uroksia, voisiko hänellä olla sopivaa ja kuvailla kasvattajalle minkä luontoinen oma marsusi on. Itse en yleensä uskalla yhdistää aikuisia uroksia, ellei ne ole jotenkin poikkeuksellisen helppoja luonteeltaan muiden urosten kanssa. Aikuiselle urokselle voi ottaa kaveriksi poikasen, jolloin toimeentulo prosentti samassa häkissä on n. 80%. Urokset voivat joskus alkaa tappelemaan, kun nuorempi saavuttaa sukukypsyyden, mutta yhdistettäessa parhaiten tulevat toimeen nuori juuri luovutusikäinen tai alle 2kk vanha urospoikanen. Vanhempaa poikasta ei aina saa enää yhdistettyä, mutta tämäkin riippuu hyvin paljon poikasen luonteesta, kasvattaja osaa varmasti kertoa, että jos vanhempi poikanen on semmoinen luonteeltaan, että se sopisi vielä yhdistettäväksi vanhemman marsun kanssa. Jos et kumminkaan halua poikasta ja sinulle on erittäin tärkeää, että marsut tulevat varmasti toimeen, etkä halua varautua toisen häkin optioon, silloin ehdottomasti paras ratkaisu on urosmarsun kastrointi. Kastroitu uros ja naaras tulevat lähes poikkeuksetta toimeen ja niistä tulee erottomaton pariskunta. Lisäksi vanhempaa marsua valittaessa on helpompi löytää itselle sopivan ikäinen yksilö.

Jos marsusi on jo vanha, sanotaanko nyt että esimerkiksi 5-vuotta. Marsun kunto voi hyvinkin vaihdella, jotkut on vielä 5-vuotiaana hyvinkin pirteitä ja nuoren oloisia, toiset taas voivat olla hyvin vanhoja. Valitettava totuus on, että sen ikäisellä marsulla elinajan ennuste ei ole enää hirveän pitkä ja monesti onkin käynyt niin, että aika nopeaa kaverin hankkimisen jälkeen tästä vanhemmasta marsusta on aika jättänyt. Itse olen sitä mieltä, että jos omistajasta tuntuu, että hän ei halua enää marsuilua jatkaa, niin marsun on parempi jäädä yksin tuttuun kotiin, kuin lähteä kodinvaihtajaksi uuteen kotiin. Vanhalla marsulla on monesti jo vanhuuden vaivoja. Näössä ja kuulossa voi olla puutteita. Lisäksi se on koko elämänsä tottunut tiettyihin rutiineihin.

Vanhat marsut myös annetaan ilmaiseksi yleensä uuteen kotiin, jolloin uudessa kodissa ei välttämättä ole samalainen tunneside kuin vanhassa. Esimerkiksi 100e eläinlääkäri maksu tuntuu liian kalliilta ja sairas vanhus jää helpommin ilman hoitoa ja asianmukaista kipulääkitystä, kun ilmaiseen marsuun ei haluta laittaa rahaa, koska voihan se kuolla ”vanhuuteen”. Vanhakaan eläin ei saisi sairastuessa jäädä ilman esimerkiksi asianmukaista kipulääkitystä, vaikka sille ei voisi enää mitään muuta tehdä. Noh… koteja on erilaisia toki. Jos tilanne on kumminkin se, että kodin vaihto on ainut mahdollinen asia, on parempi varmistaa, että olosuhteet on mahdollisimman samat, kuin vanhassa kodissa. Rauhalliseen ympäristöön tottunutta vanhaa marsua ei kannata esimerkiksi laittaa lapsiperheen hälinään. Onnellisin vanha marsu on varmasti siellä omassa kodissa, kuten aikaisemmin mainittu sen näkö ja kuuloaisti voi olla heikentynyt ja se on tottunut ihmisiin ja vanhan kodin rutiineihin. Tärkeintä on, että sillä on ollut suurimmanosan elämästä mahdollisuus keskustella toisen marsun kanssa. Joskus voi olla, että vanhempi marsu ei enää totukkaan nuorempaan seuraan. Vanhalle rauhalliselle papalle nuori selkään hyppivä urospoikanen voi olla enemmänkin rasite kuin ilo. Varsinkin vanhukselle jolle tulee nuori viriili uros kaveriksi ja kotikin vaihtuu. Ei kaikille, mutta joillekkin. Osa taas piristyy ja nuortuu nuoresta kaverista silmin nähden. Minulle tuli takaisin 7,5 vuotias naarasmarsu. Joka oli ikänsä elänyt marsuseurassa. Se oli ikänsä tottunut edellisen kodin tapoihin ja se oli selvästi ahdistunut uusista kavereista ja paikan vaihdoksesta. Kaikki marsut mitä kokeilin sille se puri pahasti verilleen. Mutta näitä asioita kannattaa miettiä marsukohtaisesti. Omistaja varmasti tuntee lemmikkinsä parhaiten ja osaa päätyä parhaimpaan ratkaisuun oman rakkaan lemmikkinsä kannalta.

Vielä lopuksi haluan muistuttaa, että näissä tilanteissa on paras antaa hetki itselle aikaa toipua edellisen kuolemasta ja sitten miettiä järkevästi mikä on paras tapa toimia kyseisen marsun kanssa ja kyseisessä tilanteessa. Nettipalstoilla mielipiteitä löytyy laidasta laitaan, mutta monesti omistaja on se tilanteessa eläjä ja osaa päätellä mikä olisi paras vaihtoehto.

-Lea