Marsuilla esiintyy paljon raskausmyrkytyksiä. Marsujen raskausmyrkytykseen ei ole hoitoa. Siinä elimistö ei enää jossain vaiheessa saa tarpeeksi tai pysty hyödyntämään energiaa. Marsun elimistö joutuu ketoosiin. Kun raskausmyrkytys alkaa, kuolee marsuemo lähes poikkeuksetta. Marsu kuolee 2–5 päivässä. Ainoana hoitokeinona kirjallisuuden mukaan on kortisoni ja synnytys. Raskausmyrkyksiä esiintyy noin viikkoa ennen syntymää – viikon jälkeen syntymän. (toki joskus raskausmyrkytys voi esiintyä jopa 3viikkoa ennen syntymää) Siihen altistaa marsun ylipainoisuus, poikueen suuri koko ja stressi. Raskausmyrkytys on yleisin marsun ensimmäisen ja toisen raskauden aikana.

Raskasumyrkytyksen tunnistaa huonontuneesta ruokahalusta. Esim. ruokien valikoiminen. Virtsan pH:n lasku. Normaali pH 9, ja voi laskea 5-6. Asetonin haju hengityksessä. Marsu täytyy viedä heti eläinlääkäriin, jos havaitsee raskausmyrkytyksen oireita.

Miksi lihavalla/iäkkäällä marsulla raskausmyrkytyksen riski on kasvanut? Monesti hyvä normaalimassainen marsu on riskisynnyttäjä. Tämä johtuu siitä, että niillä on runsaasti rasvakudosta, jota ei välttämättä pelkästään kokeilemalla tunne. Rasvakudos huonontaa marsun glukoosimetaboliaa ja kohottaa marsujen insuliiniresistenssiä. Marsut elävät häkkiympäristössä eivätkä yleensä ole kovia liikkumaan (vertaa luonnossa.) Esimerkiksi. vuoden laboratoriossa asustavilla hiirillä on yleensä metabolinen oireyhtymä, joka johtaa huonontuneeseen glukoositoleranssiin ja nousseeseen insuliiniresistenssiin. Nämä tekijät heikentävät glukoosin käyttöä ja altistavat vanhoja marsuja raskausmyrkytyksille nuoria enemmän. Muita raskausmyrkytykselle altistavia tekijöitä ovat stressi ja isopoikue.

Tämä on kertomus marsusta Ultimate Cuteness Activated, ”Söpö”. Söpö oli saanut aikaisemmin yhden kuolleen poikueen. Tämä oli sen toinen poikue, ja se oli todella odotettu ja toivottu. Söpö oli hyvässä kunnossa ja kaikki ennakkoasetelmat olivat kohdillaan. Alkuraskauden Söpö voi oikein hyvin ja oli todella pirteä. Mitään merkkejä tulevasta kohtalosta ei ollut.  

1. Päivä: marsu alkoi valikoimaan jyviä. En ajatellut sitä mitenkään erikoisena enteenä, koska toinen raskaana oleva oli myös syönyt toista merkkiä mieelummin kuin toista. Annoin siis marsulle jyviä mitä se söi mieluiten. Heinää ja tuoretta se söi kovasti. En ajatellut, että mikään on pielessä.
2. Päivä: Jyvien syönti alkoi loppua. Marsu kävi maistelemassa niitä sillon tällöin. Tuoretta ja heinää Söpö söi normaalisti innolla. Annoin sille illalla varmuuden vuoksi 3 ml Nutri-plus tahnaa. Marsu oli ihan pirteä muuten, mutta yksinäisen oloinen. (se oli eristetty verkon toiselle puolelle raskauden lopun ajaksi). Näistä oireista oli vielä vaikeaa aavistella tulevaa.
3. Päivä: Seurailin marsua päivän. Annoin sille aamulla vähän Nutri-plussaa. Aamulla se vielä maisteli heiniä ja söi tuoretta. Iltapäivällä se ei syönyt enää heinää. Kurkkua se söi. Lempiherkkuansa persiljaa se ei syönyt. Tämä sai minut huolestumaan toden teolla. Soitin eläinlääärille, mutta en saanut enää yhteyttä. Marsun käytöksessä ei ollut muuten muuta poikkeavaa, paitsi että se oli yksinäisen oloinen. Iltapäivällä sen hengitys alkoi kuulostamaan raskaalta. Mittasin virtsan pH:n, ja se oli 5–6, joka tarkoittaa että marsulla on raskausmyrkytys. Normaalisti virtsan pH olisi 9. Aloin tukiruokkia marsua 2–3 tunnin välein ja nesteytin sitä niskaan. Myös yöllä.
4. Päivä: Aamulla Söpö näytti jo ihan pirteältä, vaikka ruoka ei kiinostanut. Soitin eläinlääärille ja sain ajan. Eläinlääkärillä poikaset vielä liikkuivat kovasti. Eläinlääärinki mielestä marsu oli ihan ok vielä ja sanoi, että näin hyvässä kunnossa se vielä selviää, hoito on aloitetu tarpeeksi aikasin. Eläinlääkärillä nesteytettiin marsua ja annettiin kortisoni- ja B-vitamiinipiikki. Juteltiin myös sektiosta, mutta raskausmyrkytyksessä oleva marsu ei siitä selviäisi ja poikaset olisivat liian nuoria vielä syntymään. (noin viikko jäljellä synnytykseen ja mahassa tuntuu PALJON poikasia.) Eläinlääkärin jälkeen marsu väsyi tosi paljon. Neljän tunnin kuluttua tunsin viimeisen vauvan potkun, jonka jälkeen poikaset lopettivat kokonaan liikkumasta. Tunnustelin ja siellä tuntui ainakin kuusi poikasta. Yritin ruokkia ja nesteyttää marsua parhaani mukaan. Virtsan pH oli edelleen 5–6. Marsun kunto vaan heikkeni. Ilalla ei mennyt enää alas mikään muu, kuin Nutri-plus. Lääkkeen sai juuri ja juuri annettua. Hengitys oli muuttunut raskaaksi ja haisi voimakkaasti.Tällä hetellä olisin halunnut lopettaa marsun mutta koska lopetusvälineitä ei ollut, piti vain odottaa. Pidin Söpöä sylissä ja odotin sen kuolemaa. Yöllä heräilin vähän väliä katsomaan sitä, aamulla se lopulta nukkui pois. Söpöllä oli 6poikasta ja ilmeisesti iso poikueen koko aiheutti sille myrkytyksen.

Söpö oli hyvin rakas lemmikki. Oma kasvattini kolmannessa polvessa, joka vielä lisäsi sen tärkeyttä. Raskausmyrkytys oli ensimmäinen minun marsuillani.

Kertomus Almond’s Wapusta, joka sai Elisalla raskausmyrkytyksen.

Tammikuussa 2013 Wapun piti saada poikasia. Ennakko asetelmat oli hyvin, marsu oli nuori, sopivan kokoinen ja hyvin voiva. Aluksi Wapun suu haisi kummalta. Vähän ehkä asetoniltakin. Elisa tuli käymään meillä ja katoin sen suuta. Sen ikeniin oli jääny heinä roskia kiinni ja näytti, että sillä oli ien tulehdus. Muuten kaikki vaikutti normaalilta. Lantioluut vaikuttivat olevan tosi auki jo vaikka poikaset tuntuivat tosi pieniltä. Virtsan pH oli silti normaali. Wappu sai hyvin pienet ennenaikaiset poikaset joulukuun viimeisenä sunnuntaina, osaa oli syöty ja yksi pieni oli elossa, jolta oli syöty vain korvia sinnitteli muutaman tunnin hengissä. Kävin katsoon wappua ja se oli vielä ok, mutta sen ph oli laskenut 9->8. Ph oli laskenut vasta vähän. Mutta pelkäsimme, että se kielii raskausmyrkytyksestä.

Elisa aloitti sille tukiruokinnan. Aluksi wappu oli syönyt ihan todella innoissaan tukiruokaa ihanko ei ois ruokaa ennen saanu. 2pv synnytyksestä pH oli palanut normaaliksi! Elisa varasi marsulle eläinlääkärin, mutta sai vasta 3päivän päähän, koska joulun juhlapyhät. Vaikutti, että marsu haluaisi syödä, mutta ei vaan pysty. Epäiltiin, että oisko vikaa takahampaissa. Wapun tila alkoi menemään huonommaksi ja huonommaksi, ja marsu alkoi taistelemaan ruokintaa vastaan. Sen henki alkoi haista kamalalle (asetonille). Keskiviikko yönä elisa laitto viestiä, että tassut on turvonnu ja ihan punaiset. Samoin kaulasta on punaisena  läntti. Wappu oli saanut  metacamia kipuihin ja antibiootti kuurin heti sunnuntaista. Elisa soitti aamulla sitten toiselle eläinlääkäriasemalle, ja sielläkään ei ollut aikoja, mutta marsu otettiin kumminkin vastaan. Pitkien hampaiden sijasta siltä löytyi kieli, joka oli ihan haavoilla. Eläinlääkäri selitti, että raskausmyrkytyksessä muodostunut asetoni myrkytyksen päätteeksi puskee elimistöstä ulos joistain limakalvoista ja Wapulla se sattu olemaan kieli. Joillakin se voi puskea suolistosta ja silloin suolisto voi vaurioitua pahoin. Elimistöstä puskeva asetoni vaurioittaa limakalvoa tosi pahasti. Wappu oli eläinlääkärissä niin kipeä, että oli jopa nukutuksessa reagoinut kipuun  Eläinlääkäri neuvoi, että antaa sen syödä itse jos haluaa, mutta muuta ei saa antaa. Ei ees tukiruokamössöä, koska kieli on niin huonona. Kipulääkkeet oli ilmeisesti auttanut hyvin, kun Wappu oli itse tullut illalla hakemaan kurkkua ja juonut mielellään hieman sokerivettä. Seuraavan päivän wappu vietti kokonaan eläinlääkärissä hoidettavana.

Wappu sai hoidoksi canofite vettiä, pitkävaikutteista pistettävää antibioottia ja glukoosi-natriumliuosta ihon alle. Wappu tuli minulle hoitoon, kun synnytyksestä oli kulunut 6päivää. Eläinlääkäri oli sanonut, että asetoni ei ole tullut suolistosta ulos, koska Wapulla tulee vielä papanoita vaikkakin ovat normaalia pienempiä. Yritin raastaa wapulla kaikkea mahdollista syötäväksi. Mutta pääasiassa sen oli selvittävä ilman tukiruokaa. Pistin sille glukoosi-natrium liuosta aamuin illoin 25ml kerrallaan. Wapun kieli alkoi näyttämään yllättävän nopeasti paremmalta. Viikko synnytyksestä wappu ei enää näytä kivuliialta ja liikuskeleekin häkissä. Ilmeisesti wappu söi jo hieman, koska ikenissä oli heinän paloja. Lisäksi se söi ison kasan kurkkuraastetta!

2viikkoa raskausmyrkytyksestä wappu alkoi jo syömään hienompi laatuista heinää ja nesteytys voitiin lopettaa. Wappu lähti takaisin elisan luo. Eläinlääkäri tarkasti Wapun ja totesi, että Wappu on selvinnyt raskausmyrkytyksestä!  Tukiruokinta on voitu aloittaa ja sitä jatketaan.

3viikkoa raskausmyrkytyksestä, wappu juo ja syö jo itse.

2kk raskausmyrkytyksestä wappu asuu muiden naaraiden kanssa laumassa.

10kk raskausmyrkytyksestä Wappu on muuttanut lemmikkikotiin, voi hienosta ja saavutti marsujen vuoden päänäyttelyssä Grand Galassa PPM3 sijan! Wappu voi erinomaisesti! Ihme on tapahtunut! 99% marsuista kuolee raskausmyrkytykseen. Urbaani legenda marsujen 1% mahdollisuudesta selvitä raskausmyrkytyksestä on sittenkin totta!

Asetoni, joka puski kielestä läpi vaurioitti tassuja ja kaulaa: