”Helppoako heinän teko” vaiko rakettitiedettä

Marsun päivittäisestä ravinnosta suurin osa on heinää. Harrastajat valitsevat pellettimerkin erittäin tarkoin kriteerein, jotta se on mahdollisimman täydellistä ravintosuositukseltaan, mutta samalla unohtuu, että valtaosa marsun ruokavaliosta on heinää. Heinän ravintoarvot voivat vaihdella hyvinkin laajasti. Sen laadussa on enemmän eroja mitä eri pellettimerkkien välillä. Monesti jopa marsun ulkonäöstä voi päätellä millaista heinää marsu on saanut. Jos kasvattamani poikasen kasvussa on huomattu ongelmia, olen pyytänyt hakemaan paalin minun heinääni, jonka jälkeen kasvu on monesti normalisoitunut. Ravintorikkain heinä voi sisältää yhtä paljon proteiinia kuin parhaat pelletit, kun taas huonoin heinä voi sisältää 1/5 osan ravinteikkaimman heinän ravintoarvoista. Sen lisäksi, että heinä on marsun pääravintoaine, se on tärkein ravintoaine hampaiden kulutukselle ja heinän kuidut ovat välttämättömiä marsun suolistolle. Tässäkään ei tule unohtaa sitä, että marsut ovat yksilöitä ja eri yksilöillä voi olla erilaiset tarpeet heinän ravintoarvoille. Lihava marsu voi tarvita kevyempää ja kortisempaa heinää, kun taas laiha marsu voi tarvita ravinteikkaampaa heinää, jossa on korkeampi proteiinipitoisuus.

Heinälajikkeet vaikuttavat heinän ravintoarvoihin. N. 90% viljelijöistä viljelee timoteiheinää, koska se on halvin ja helpoin kasvattaa, jonka lisäksi se on monivuotinen heinälajike. Heinä voi olla myös sekoitus eri lajikkeita. Pelloille voidaan sekoittaa useiden heinälajikkeiden siemeniä, jotta sadosta saataisiin monipuolisempaa ja parempaa ravintoarvoltaan. Seoksia voi olla useita. Eri lajikkeiden jyvät sekoitetaan keskenään ja pelloille kylvetään tätä sekoitusta. Seoksessa voi olla esimerkiksi seuraavia lajikkeita timotein lisäksi; Rai-heinä. Se on ruohon tapaista pitkää heinää ja siinä on paljon sokereita. Nurmikko sisältää yleensä rai-heinää. Ruisvirna, sinimailainen ja eperna ovat hernekasveja, joissa on paljon valkuaista ja vähän sokereita, mutta ne ovat työläitä viljellä. Lisäksi seoksissa voi olla useita timoteilajikkeita ja niittynurmikkaa.

Heinän ravintoarvot voidaan selvittää ravintoaineanalyysin avulla, joka maksaa 10-100 euroa sen laajuudesta riippuen. Ravintoarvoihin vaikuttaa heinän kortisuus ja puintiaika. Kortisen heinän sokeriarvot ovat yleensä korkeampia, mutta raakavalkuaisen määrä on taas vähäisempää verrattuna vähempikortiseen heinään. Heinän puintiajalla on myös vaikutus ravintoarvoihin. Yöllä niitetyssä heinässä sokeripitoisuus laskee kolmasosan verrattuna päivällä niitettyyn heinään. Heinän ulkonäkö voi myös kertoa heinän laadusta. Yleensä mitä vihreämpää heinä on, sitä parempaa se on. Mutta poikkeuksiakin löytyy. Rai-heinä on kuivana keltaista ja ravintoarvoltaan silti hyvää. Analyysiin tulisi lähettää heinänäyte vasta kun se on kuivattu ja kun sitä on jo säilötty jonkin aikaa. Suoraan pellolta otetussa heinänäytteessä on paremmat ravintoainearvot kuin kuivatussa  heinässä, jolloin analyysitulos ei täysin vastaa varastossa olevaa kuivattua heinää.

Taulukko 1. Seuraavassa taulukossa koostettuna eri heinäerien ravintoaineanalyysituloksia:

Selityksiä: D-arvo (Sulavan orgaanisen aineen osuus kuiva-aineessa)

1 Syysheinä
2 Syysheinä, jossa ruisvirnaa
3 Ruisvirna/Timotei Elokuu
4 Timotei, syysheinä
5 Timotei, Elokuu
6 Kesäheinä
7 Timotei, heinäkuu
8 Timotei
9 Timotei, kesäheinä

Taulukosta voidaan havaita, että heinän ravintoarvot voivat vaihdella laajasti. Esimerkiksi proteiinin  (raakavalkuainen) määrä voi vaihdella 4%:sta 25%:n eri ravintoaineanalyysierissä. Valkuaisen määrään vaikuttaa esimerkiksi heinän lajike, rakenne ja niittoajankohta. Proteiinien määrää saadaan nostettua kylvämällä heinän sekaan proteiinipitoisempia lajikkeita, kuten sinimailaista. Syysheinässä on keskimääräisesti enemmän valkuaisaineita kuin kesäheinässä. Sokerien määrä vaihtelee 4,6%:sta 24%:n. Tähän vaikuttaa mm. puintiaika. Myös hivenaineiden (kalsium, fosfori, kalium) määrät vaihtelevat.

Vuotuiset heinän niittokerrat riippuvat pitkälti säistä ja sijainnista. Oulun korkeudella normaalina kesänä heinä voidaan niittää kahdesti ja oikein hyvänä vuonna kolmesti. Viime vuosi oli poikkeuksellisen huono ja niitto onnistui vain kerran. Syyskuussa niitettävä kolmas sato on yleensä ravintoarvoltaan parasta, koska silloin heinässä on vähiten kortta. Lisäksi siinä on yleensä enemmän proteiineja ja vähemmän sokereita kuin kesäheinässä. Heinän kasvulle parhaat olosuhteet ovat, kun sataa kunnolla kerran viikossa. Liika pouta voi olla myös haitallista heinän kasvulle, pahimmassa tapauksessa heinä voi kuivua pystyyn. Liian kylmänä kesänä heinä ei taas kasva.

Haastattelemallani heinänviljelijällä puolet myydyistä heinistä menevät hevosille ja loput lampaille, pieneläimille, lehmille ja mulleille. Heinät menevät suurimmaksi osaksi Oulu-Pyhäjoki-Ylivieska- Kuusamo-Lappi -akselille, mutta kaukaisimmat heinät menevät jopa Norjaan asti.

Heinän kasvulle on hyvin tärkeää, että peltoa kalkitaan tarpeeksi. Kalkkia tarvitaan, jotta lannoitteet toimisivat ja sitä pitää lisätä pellolle parin vuoden välein. Maan kalkkipitoisuus vaikuttaa heinän kasvuun. Heinän  ravintoaineanalyyseja tarkastelemalla voi päätellä mitä lannoitteita pellolle pitää lisätä. Kalkit ja seleeni vaikuttavat heinän valkuaisainepitoisuuteen.

Heinä kylvetään yleensä toukokuun puolessa välissä, kun routa on sulanut. Heinän kuivumiseen tarvitaan vähintään neljä päivää ja se kuivatetaan joko pellolla tai ladossa. Heinää tulee pöyhiä kuivausvaiheessa päivittäin. Monet viljelijät lisäävät heiniin  kuivausvaiheessa merisuolaa, mikä parantaa heinän säilyvyyttä. Heinäseipäitä ei enää  hirveästi näe, mutta näistä voi olla apua märkänä kesänä.

Heinän myyntiin tekeminen ei ole kovin tuottoisaa. Yhden sadon kesänä heinästä ei jää käteen mitään ylimääräistä. Heinäntekijät joutuvatkin hakemaan toimeentulonsa muualta ja heinänkasvatukseen voi hakea hehtaarikohtaista tukea.

Heinän ostajan kannattaa myös varautua, että hyvää heinää ei välttämättä ole jatkuvasti saatavilla ja sitä kannattaa ostaa varastoon. Tänä vuonna vuoden 2015 heinä loppui tammikuussa. Marsuille sopii pienpaalissa myytävä heinä. Isojen paalien heinä tulee käyttää nopeaa pois, koska se menee pilalle äkkiä. Heinä tulee säilyttää ilmavasti. Suljetussa jätesäkissä se homehtuu. Vanha pussilakana on erittäin hyvä heinän säilömiseen. Heinää voi säilyttää kylmässä tilassa kuten parvekkeella, mutta lämmin varasto sopii myös sen säilömiseen.

Heinän valintaan kannattaakin kiinnittää vähintään yhtä paljon huomiota, kuin pellettimerkin valintaan. Heinäerissä voi olla huomattavia eroja ja heinän laadulla on erittäin suuri merkitys marsun ruokinnassa.

Kirjoittanut: Lea Rahtu-Korpela, artikkelia varten haastateltu heinänviljelijää, julkaistu marsumagazinessa