Kastrointi uroksilla tarkoittaa lisääntymiskyvyn loppumista. Se ei välttämättä vaikuta häkkikaverien keskinäisiin suhteisiin, eikä yleensä auta konfliktitilanteissa, mutta toki poikkeuksiakin on.

Marsun kastraation hyödyt saadaan parhaimmaksi, kun uros ei tule kenenkään toisen uroksen kanssa toimeen, eikä naaraan kanssa haluta enään poikasia. Tällöin kastroitu uros tulee lähes poikkeuksetta toimeen naaraan kanssa ilman poikueiden vaaraa.

Kastroinnin voi tehdä kaiken ikäisille uroksille, mutta eläinlääkärit usein haluavat marsun olevan hieman varttuneempi. Marsun hormonitoiminta vaikuttaa kuitenkin kasvuiän kehitykseen. Usein monella lääkäriasemalla on 6kk alaikäraja, mutta tätä kannattaa kysyä omalta eläinlääkäriltä. Yläikäraja taas kulkee käsikädessä marsun kunnon kanssa. Tästäkin kuulee 4v ikärajaa, joskin jotkut marsut ovat vanhempanakin vielä hyvässä kunnossa. Ja onkin yksilökohtaista minkä ikäinen marsu kannattaa vielä kastroida. Mitä vanhempi marsu, sitä suuremmalla syyllä olisi hyvä miettiä, kuinka pitkään kastraatiosta on hyötyä. Leikkaus on kuitenkin aina riski. Mutta jos marsu on vielä hyväkuntoinen, siitä ei ikinä tiedä jos elääkin vaikka 7-vuotiaaksi, niin neljävuotiaalla uroksella voi uudesta naaraskaverista olla iloa vielä vuosia. Asiaa kannattaa aina käsitellä tapauskohtaisesti.

Varoaika kastroinnin jälkeen, eli aika, jolloin uros tulisi pitää erossa naarasta, on vähintään 3 viikkoa, mieluiten 4. Siittiöit ovat lisääntymiskykyisiä vielä pari viikkoa kastroinnin jälkeen, vaikka marsu ei uusia enään tuottaisikaan.

Kastroinnin riskinä on, että kastraatiohaava tulehtuu ja aiheuttaa paiseen tai tulehduksen. Turvotuskin on suhteellisen normaalia, mutta jos haava punoittaa ja on kuuma, tai näyttää, että marsu kasvattaa uuden kiveksen on silloin syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Paha turvotus, joka voi näyttää siltä, että marsu on kasvattanut uuden kiveksen yleensä viittaa siihen, että marsu on kehittänyt paiseen leikkaushaavasta. Jos tilanne on tämä, kannattaa tunnustella tuntuuko kiveksen sisällä kovaa palluraa, joka voisi viitata paiseeseen. Kaikissa epämääräisissä oireissa olisi hyvä ottaa yhteys eläinlääkäriin. Tulehdukset ja paiseet ovat hoidettavissa, yleensä parantumisennuste niistä on hyvä.

Kastroitumarsu elää todennäköisesti hyvän stressittömän elämän. Varsinkin naaraan ja kastroidun uroksen pari on hyvin onnellinen yhdistelmä. Kun vanhemmalta urokselta kuolee kaveri, kahden aikuisen uroksen yhdistäminen ei yleensä toimi, poikasen yhdistäessä aikuiseen urokseen toimeentuloprosentti on n.80%, mutta toisen ollessa nuorempi poikaseen voi joutua sitoutumaan seuraavaksi 8:ksi vuodeksi. Jos toiveissa on marsukierteen katkaisu voi olla hyvin järkevää harkita uroksen kastrointia, jonka jälkeen sille voi hankkia kaveriksi suurinpiirtein samanikäisen naaraan ja ovat varmasti onnellinen pari. Kastroitua urosta voi myös käyttää rauhoittamaan isompia naaraslaumoja, joissa on monesti välien selvittelyä.

Leikkauksen jälkeen marsu tulee pitää mahdollisimman puhtaalla alustalla. Alle kannattaa laittaa pyyhe tai joku muu mahdollisimman puhtaana pysyvä alusta, jota vaihdetaan 2-4 kertaa päivässä. Leikkaushaavoja hoidetaan eläinlääkärin ohjeen mukaisesti. Haavojen ympäristöä voi joutua puhdistamaan varovaisesti, mutta on syytä välttää, että tikit tai ruvet eivät irtoa, koska ruvet suojaavat, ettei haavaan mene bakteereita. Noudata siis hoidossa eläinlääkäriltä saatuja ohjeita. Normaalille kuivikkeelle marsun voi siirtää tikkien poiston jälkeen.

Tässä esimerkkejä tehdyistä kastroinneista: